Kolme kuvaa Nautelankoskelta

Juhannuksen retkikohteina pojan kanssa oli kivikauden asuinpaikat Jäkärlässä ja Kukkarkoskella eli Nautelankosken museon vieressä. Nautelankoski Liedon aseman tuntumassa, lyhyen automatkan päässä Turusta, on museonsa ja luontopolkunsa vuoksi hyvä retkikohde muutaman tunnin retkelle.

Metsäinen saareke. Ensimmäisille asukkaille tämä ei ollut kohta kosken partaalla eikä edes joenpenkka vaan merestä hiljalleen nousevia saaria, jotka edelleenkin näkyvät metsäisinä kumpareina tasaisten peltojen keskellä ja reunoilla. Näille saarille ja saarekkeille ihmiset asettuivat, mieluiten etelänpuoleisille hiekkaisille loiville rannoille. Täältä rinteeseen nousevasta löytyivät jäljet elämästä: iskoksia, työkalun katkelmia ja ruukunsirpaleita. Sitten pellon ja metsän välissä kulkevan tien rakennustöiden alta pelastettiin muisto kivikauden ihmisen kuolemasta, punamultahautoja rikkaasti varustettuna meripihkakoruilla, piiterillä ja liuskerenkailla. Tyypillisiä tyypillisen kampakeramiikan väestön hauta-anteja. Yhdessä, myöhemmässä, oli vasarakirves ja nuorapainanteinen astia. Vasarakirveskulttuuria, nuorakeramiikkaa. Ja sitten kolmensadan metrin päästä näistä samassa saarekkeessa oli löytynyt vähän vanhempi asuinpaikka, Jäkärlän kulttuuria. Ajoituksissa ollaan viiden tai kalibroituna kuuden vuosituhannen päässä, merenkorkeudessa noin 37 metriä nykyistä syvemmän meren äärellä.

Nautelankoski. Aikaisemmin tämä oli Kukkarkoski, mutta kun Nautelan kartano rakensi siihen 1806 neljän kiviparin myllyn, tuli siitä Nautelankoski. Ei se ollut ensimmäinen mylly tuossa Aurajoen suurimmassa koskessa, eikä silloinkaan ainut. Ensimmäiset maininnat Kukkarkosken myllystä ovat 1400-luvun alkupuolelta ja Nautelan myllyn lisäksi jaksoi koski seitsemäntoista metrin pudotuksellaan pyörittää myös kahden kylän myllyjä. Tuhatyhdeksänsataaluvulla vaihtuivat neljä vesipyörää turbiiniksi ja yhdeksi voima-akseliksi, joka pyöritti kaikkia kivipareja ja vielä sahaakin. 1960-luvulla markkinavoimat toivat myllyn tiensä päähän ja nyt kunnostettuna ja museoituna on menneen ajan muistomerkkinä. Turbiini jauhaa vielä sähköä museon käyttöön.

Lauri Nautelan museo. Tilanomistaja Lauri Nautela oli keräilijä ja sitä kautta itseoppimut muinaismuistojen tuntija. Hänen havaintoihinsa perustuivat Kukkarkosken asuinpaikkojen kaivaukset ja hänen kokoelmistaan tuli perusta hänen ideoimalleen ja lähes vaatimalleen museolle Nautelankosken yhteyteen. Museon parasta antia ovatkin muistot kivikaudelta Kukkarkosken vaiheilta: sopivan pieni, mutta kattava määrä esineistöä ryhmiteltynä kauniisti ja tarkoituksenmukaisesti havainnollistaen esittämäänsä asiaa. Lisäksi pienoismalli kivikautisen asuinpaikan elämästä ja toisella laidalla sen arkeologisesta kaivamisesta on upea, aina mielenkiintoinen yksityiskohtineen ja havainnollistaa menneisyyden ja lähimenneisyyden suhdetta.

Museosta myydään myös varsin hyvää, selkeää ja kaunista lähes satasivuista kirjaa ”Nautelankosken museo” kahdeksan euron hintaan. Tämänkin tekstin monta yksityiskohtaa on omien hatarien muistikuvien varmentamiseksi tarkistettu sieltä.