Pojan bonsai

Asumme siis omakotitalossa sellaisessa vanhassa puutalokaupunginosassa. Pienehkön puutarhamme reunoilla kasvaa yhdellä sivulla suuri koivu ja toisella sivulla naapurien puolella valtavat vaahterat ja sitten lukuisia vuorijalavia missä vaan ollaan annettu niiden kasvaa. Ja vielä yksi tammi, joka on itsekseen kylväytynyt pensasaitaan ja lähtenyt puskemaan huimaa vauhtia korkeuksiin.

Kaikkien näiden ympäröivien puiden jälkeläiset puskevat kaikkialle kukkamaihin ja kompostikasan ympärillä olevaan multaan ja missä vaan on riittävästi tarttumapintaa siemenelle. Lisäksi kirsikkapuut tekevät juuriversojaan ympäri tiluksia. Näitä kaikkia taimia olen kerännyt kasvamaan kukkamaan reunaan. Näistä taimista poika, ekaluokkalainen, halusi yhden pienen jalkoihin jääneen vuorijalavan istutettavaksi tyhjäksi jääneeseen bonsairuukkuun.



Vuorijalava on nyt siinä ruukussa, soransekaisessa kompostimullassa. Ruukku on sille ainakin vielä melko iso, mutta onpa tilaa kasvattaa juuria ja vahvistua. Hento varsi ei pysy suorassa vaan kurottaa sivulle kuin tuulen tuivertamana. Lehtiä ei alunperinkään ollut paljoa, mutta siirron jälkeen ne karsiutuivat entisestään. Kuitenkin kasvissa tuntuu jo nyt olevan luonnetta ja karua elinvoimaa.

Toivotan onnea pojan puulle