Kolme esi-isää

Sukututkimuksen kautta tulee vastaan mielenkiintoisia henkilöitä. Pienet merkinnät asiakirjoissa luovat jonkinlaisen kuvan heidän elämästään, mutta samalla siitä yhteisöstä, jossa he elivät. Tässä esittelen lyhyesti kolme omaa esi-isääni. Tarkoituksenani on myöhemmin kirjoittaa heistä laajemmin ja kuvata tarkemmin niitä yhteisöjä, joissa he elivät, ja myös heitä seuraavia sukupolvia, ainakin minun mielestä mielenkiintoisia ihmisiä.

Näkymä Tupurlan-järven yli. Keskellä Ryömälän-vuorija sen vasemmalla puolella Tupurlan kylää. Täällä Per Tupuri on maakirjan mukaan vuonna 1540 isäntä Mouhijärven Nekan talossa. Paljoa ei Per Tupurista tiedetä, lähinnä hänen omistamansa karja ja maksamansa verot ja satunnaisesti määrätyt sakot huonoista aidoista. Silti hän on ensimmäinen kuudentoista miespolven ketjussa satakuntalaisesta keskiajasta, nykyiseltä Pirkanmaalta.

Nippuseppä Johan Rostedt ja sepäntytär Helena Johansdotter Hammar olivat vuoden 1767 ensimmäinen vihkipari Euran emäkirkon seurakunnassa. Johan oli tullut kolme vuotta aikaisemmin sepäksi Kauttuan ruukkiin ja syntynyt melkein kaksikymmentäseitsemän vuotta aikaisemmin jossakin. Vain syntymäaika on merkitty rippikirjaan, ei paikkaa. Helena oli syntynyt Kauttualla. Heidän pojistaan tulee seppiä ja hiilirenkejä, Kauttualle ja Leineperiin, paitsi vanhimmasta, joka opiskelee papiksi.

Jo sukuhistorian perusteella tiesimme trumslagaren Gustaf Rosendahlin. Tiesimme, että hän oli syntynyt Suomen sodan aikaan 21. huhtikuuta 1808. Tiesimme myös, että hänet oli oli vihitty 1827 Porissa Juljanan kanssa ja että hän oli palvellut Suomen Ensimmäisessä Meriekipaasissa Suomenlinnassa, rumpalina. Sitten perhe palasi Poriin 1837 ja Gustaf ryhtyi merimieheksi ja katosi merille. Vaimonsa Juljana jää Poriin ja poika Karl Robert työskentelee tupakkatehtaassa. Lyhyt kuvaus lyhyeksi jääneestä elämästä, jossa silti on monia käänteitä. Siitä huolimatta Huittisten rippikirjassa ollut tieto hänen kuolemastaan Suomen Kaartin Pataljoonassa Puolassa 1830 oli ennenaikainen ja suuresti liioiteltu, mistä jälkipolvena olen tyytyväinen.

Filosofi tavarapaljoudesta

Turun Sanomissa oli tänään Esko Valtaojan kolumni tavarapaljoudesta, neljistä shortseista vaatekaapissa. Sinällään hyvä kolumni, hauskasti kirjoitettu ja hyvin brändättyä ajattelua, mutta jätti kuitenkin ajattelemaan ja ehkä vähän vastahankaankin. Siis erinomainen kolumni.

Ensimmäisessä osassa Valtaoja ylistää Henry Thoreaun yksinkertaistamisen vaatimusta ja edelleen Dave brunon ”sadan esineen haastetta”, johon itsekin on aikojen alusta tuntenut vetoa. Itsekin tunnen suurta myötämielisyyttä tämän suhteen, vaikka itse en olekaan sen mannekiini, kun helposti miellyn tavaroihin, joita en todella tarvitse.

Kolumnin toisessa osassa olikin sitten jo pienen ristiriidan poikasta. Asketismi ei olekaan niin epäitsekästä, koska yhteiskunnan toimivuus edellyttää talouskasvua ja se edellyttää kuluttamista. Kuluttaminen lisää vaurautta, jolla maksetaan koulutusta ja vanhustenhuoltoa (ja tietenkin myös avaruustähtitieteen professorit, laajentaakseni konseptia). Tämän ristiriidan Valtaoja kohottaa yhdeksi nykyisen maailmamme perusongelmista, jota kukaan viisas ei ole vielä osannut tyhjentävästi ratkaista. Eipä sitä osannut Valtaojakaan enkä minäkään, mutta silti ihmettelen, miten tarpeeton kuluttaminen luo vaurautta.

Sitten kolmannessa eli viimeisessä osassa Valtaoja pääsee itsestäänselvyyteen. Ihmisiä on liikaa. Suomalaisiakin. Eikä niitä saisi tehdä kuin kaksi tai mieluummin yhden. Eikä yhtään auta, vaikka tinkisi ylimääräisestä tavarasta. Edelleenkään en jaksa olla täysin eri mieltä, mutta melko eri mieltä kuitenkin. Jos nyt lähtisi edellisen kappaleen linjoille, niin kuka sitä koulutusta tarvitsee ja kuka ne vanhukset hoitaa elleivät tulevat sukupolvet, syntyvät ja vielä syntymättömät lapset? Ja kuka kuluttaisi jatkuvan vaurastumisen mahdollistamiseksi? Ehkä tässäkään ei olla ihan itsestäänselvyyksien lähteillä. Ehkä uudet ihmiset mahtuvat maailmaan, jos kuluttavat vähemmän? Tai enemmän? Kouluttautuvat ja huolehtivat vanhuksista.

--

Miten kuva liskoarmeijasta liittyy kirjoitelmaan? Ei oikeastaan mitenkään. Ostimme sen pojan kanssa Animekonista, kokosimme ja laitamme myyntiin. Kiehtovia esineitä, mutta turhaa tavaraa.