lauantai 30. heinäkuuta 2011

Kolme esi-isää

Sukututkimuksen kautta tulee vastaan mielenkiintoisia henkilöitä. Pienet merkinnät asiakirjoissa luovat jonkinlaisen kuvan heidän elämästään, mutta samalla siitä yhteisöstä, jossa he elivät. Tässä esittelen lyhyesti kolme omaa esi-isääni. Tarkoituksenani on myöhemmin kirjoittaa heistä laajemmin ja kuvata tarkemmin niitä yhteisöjä, joissa he elivät, ja myös heitä seuraavia sukupolvia, ainakin minun mielestä mielenkiintoisia ihmisiä.



Näkymä Tupurlan-järven yli. Keskellä Ryömälän-vuorija sen vasemmalla puolella Tupurlan kylää. Täällä Per Tupuri on maakirjan mukaan vuonna 1540 isäntä Mouhijärven Nekan talossa. Paljoa ei Per Tupurista tiedetä, lähinnä hänen omistamansa karja ja maksamansa verot ja satunnaisesti määrätyt sakot huonoista aidoista. Silti hän on ensimmäinen kuudentoista miespolven ketjussa satakuntalaisesta keskiajasta, nykyiseltä Pirkanmaalta.



Nippuseppä Johan Rostedt ja sepäntytär Helena Johansdotter Hammar olivat vuoden 1767 ensimmäinen vihkipari Euran emäkirkon seurakunnassa. Johan oli tullut kolme vuotta aikaisemmin sepäksi Kauttuan ruukkiin ja syntynyt melkein kaksikymmentäseitsemän vuotta aikaisemmin jossakin. Vain syntymäaika on merkitty rippikirjaan, ei paikkaa. Helena oli syntynyt Kauttualla. Heidän pojistaan tulee seppiä ja hiilirenkejä, Kauttualle ja Leineperiin, paitsi vanhimmasta, joka opiskelee papiksi.



Jo sukuhistorian perusteella tiesimme trumslagaren Gustaf Rosendahlin. Tiesimme, että hän oli syntynyt Suomen sodan aikaan 21. huhtikuuta 1808. Tiesimme myös, että hänet oli oli vihitty 1827 Porissa Juljanan kanssa ja että hän oli palvellut Suomen Ensimmäisessä Meriekipaasissa Suomenlinnassa, rumpalina. Sitten perhe palasi Poriin 1837 ja Gustaf ryhtyi merimieheksi ja katosi merille. Vaimonsa Juljana jää Poriin ja poika Karl Robert työskentelee tupakkatehtaassa. Lyhyt kuvaus lyhyeksi jääneestä elämästä, jossa silti on monia käänteitä. Siitä huolimatta Huittisten rippikirjassa ollut tieto hänen kuolemastaan Suomen Kaartin Pataljoonassa Puolassa 1830 oli ennenaikainen ja suuresti liioiteltu, mistä jälkipolvena olen tyytyväinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti