tag:blogger.com,1999:blog-6745316818561535302024-03-05T15:50:20.225+02:00Luontoa, historiaa ja selviytymistäEräopashttp://www.blogger.com/profile/10289690595144259543noreply@blogger.comBlogger15125tag:blogger.com,1999:blog-674531681856153530.post-35094275527398822992015-08-27T11:04:00.000+03:002015-08-27T11:04:10.814+03:00Lääninlampurit<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj3mLoVG-mdK_YEuV8ytp8S83TZaNdMgRF30aAH2fnAs19NDPd3XxeMLQ9eT8FWvz2f2j8fnsgLLVODSNbEG99XYEFouSyofwt55sFPxxzUCM5BlW24VSNxcWNU_Jojq8AaW1m5IlCi2Rnu/s1600/lampaita.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj3mLoVG-mdK_YEuV8ytp8S83TZaNdMgRF30aAH2fnAs19NDPd3XxeMLQ9eT8FWvz2f2j8fnsgLLVODSNbEG99XYEFouSyofwt55sFPxxzUCM5BlW24VSNxcWNU_Jojq8AaW1m5IlCi2Rnu/s320/lampaita.jpg" width="320" /></a></div>
Perunanviljelyn edistämistä tutkiessani törmäsin myös lääninlampureihin, Suomen ensimmäisiin maatalousneuvojiin. Näiden tehtävänä oli toimiaikanaan 1739 - 1766 ensisijaisesti edistää rotulampaiden kasvatusta Ruotsissa ja siis myös nykyisessä Suomessa, mutta myös yleisesti neuvoa maanviljelyn kehittämisessä ja uusien hyötykasvien käyttöönotossa. Sinällään pieni historian yksityiskohta sai ajattelemaan yleisemmin historian ilmiöitä ja niiden tulkintaa:<br /><br />1. Mittakaava: lääninlampurilaitos kuulosti merkittävältä virkamieskunnan osalta, mutta tarkemmin katsottuna Suomessa toimi koko näiden toimiaikana viisi lääninlampuria: Pohjanmaalla Johan David Cneiff, Uudenmaan ja Hämeen läänissä Anders Nathanael Wetterstrahl ja Turun ja Porin läänissä ensin Matthias Samstedt erottamiseensa asti, sitten Pehr Adrian Gadd kunnes hänet nimitettiin professoriksi ja lopulta Carl Barck laitoksen lopettamiseen asti.<br />
<br />
2. Yksittäisen henkilön vaikutus: Lääninlampurilaitos syntyi pienenä Jonas Alströmin teollistamispyrkimysten sivujuonteena. Hän perusti vuonna 1724 kuninkaan ja säätyjen tuella kutomalaitoksen Alingsåsin ja sai tämän toiminnan tukemiseksi käyttöönsä läheisen Höjetorpin kuninkaankartanon. Höjetorpiin hän palkkasi aluksi saksalaisen mestarilampurin huolehtimaan ulkolaisten esikuvien mukaisesta rotulammastarhasta ja opettamaan Skaraborgin läänin nuorille lammastaloutta. Tätä hän laajensi ja Höjetorpista muodostui valtakunnallinen koulutuslaitos tuleville lääninlampureille, jotka oppivat siellä edelleen maakunnissa opetettavaksi rotulampaiden kasvatusta, mutta myös hyötykasvien viljelyä. Valtiopäivät lähtivät tukemaan tätä 1739 ja oppilaille taattiin toimeentulo opiskeluajalta ja virka opintojen valmistuttua.<br />
<br />
3. Pienetkin jutut kietoutuvat suuriin juttuihin: Jonas Alström oli varsin taitava verkostoituja. Tällä tavalla hän sai vahvan tuen paitsi manufaktuurilleen myös lääninlampurikoulutukselle. Asia ei kuitenkaan edennyt suoraviivaisesti vuoden 1734 valtiopäivillä, kun Arvid Horn ja varovaisuutta korostavat piirit olivat vallassa, mutta lähti lentoon kauppakollegion selvitystyön pohjalta ja hattujen noustua enemmistöön valtiopäivillä 1739. Vastaavasti lääninlampurilaitos oli lakkautuslistalla 1766, kun uudet myssyt ja vapauden tuulet saivat vallan politiikassa.<br /><br />4. Ilmiöiden vaikuttavuus voi olla vähäinen: Lääninlampurien päätavoite hienovillaisten rotulampaiden kasvatuksen lisäämiseksi eteni takkuisesti. Hienolle villalle ei ollut kysyntää ja talonpoikaisissa käsissä se ei luontunut edes kelvolliseksi kankaaksi. Verka piti pintansa ja siihen kaivattiin kunnollista karkeaa maatiaisvillaa. Toisaalta myös maatiaispässit panivat parastaan ehkäistäkseen rodunjalostuspyrkimyksiä. Niinpä valtaosa paremmistakin laumoista koostui puoliverisistä lampaista, joista jatkoon valikoituivat paremmin sikiävät ja kunnon villaa tekevät uuhet. Eivät onnistuneet pilaamaankaan suomalaista maatiaista.<br />
<br />
Vaikuttavuus oli pientä myös kasvinviljelyn puolella. Humalaa osattiin kasvattaa jo entuudestaan eikä lääninlampureilla ollut paljoa annettavaa pellavanviljelyynkään. Peruna ei lyönyt itseään läpi, jos sitä edes yritettiin tarjota, ja toisaalta kohderyhmäkin oli lähinnä säätyläistöä. Tupakanviljely oli lopulta ainoa kestävä uudistus, jonka lääninlampurit Suomeen toivat.<br />
<br />
---<br />
<br />
Aloitin tästä myös wikipedia-sivun, joka ainakin minua johdatti edelleen hattujen ja myssyjen sekä Gaddin ja Cneiffin sivuille.<br /><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/L%C3%A4%C3%A4ninlampuri">https://fi.wikipedia.org/wiki/L%C3%A4%C3%A4ninlampuri</a><br />
<br />Eräopashttp://www.blogger.com/profile/10289690595144259543noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-674531681856153530.post-2105658612959760412014-07-23T13:49:00.000+03:002014-07-23T13:49:52.635+03:00Suomen Talousseura keskipisteenä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhf-y948iV1Sfzer14UabpvBxN1lfK1LtdeosgCNw2KCNdxv3PzmD3pCz3U9OoIIekx5kpO-hLTJFNupb3-0-9EBUrkMRskL1bIojNwURrhgEXrTKYUykijde1EeQcgMeYlABsR2PaDYcD6/s1600/P7202080muok.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhf-y948iV1Sfzer14UabpvBxN1lfK1LtdeosgCNw2KCNdxv3PzmD3pCz3U9OoIIekx5kpO-hLTJFNupb3-0-9EBUrkMRskL1bIojNwURrhgEXrTKYUykijde1EeQcgMeYlABsR2PaDYcD6/s1600/P7202080muok.JPG" height="240" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
Ensimmäisen kerran tutustuin Suomen Talousseuraan
kirjoittaessani Åbo Akademissa teemaseminaaria. Seminaarin vetäjä kertoi seuran
arkistosta löytyvästä aineistosta ja totesi sen olevan vajavaisesti hyödynnetty
lähde. Minua alkoi kiinnostaa, millä tavalla ruotsinkielinen tai ainakin
ruotsintaitoinen säätyläistö Turussa suhtautui suomenkieliseen rahvaaseen ja miten
tätä neuvoisi. Tässä yhteydessä luin kirjeenvaihtoa asessori Gabriel Ahlmanin
testamenttilahjoituksen käytön suunnittelusta Ylä-Satakunnan rahvaan lasten
koulujen perustamiseen. Kirjeistä löysin vain hyväntahtoisia ajatuksia siitä,
millä tavalla varat parhaiten palvelisivat kansan parasta, vaikka eri kirjoittajien
näkemykset oikeasta käytöstä poikkesivat suuresti. Sidoin tuon pienen
tutkielman Miroslav Hrochin kuvaukseen kansallisuusaatteen kehityksen vaiheista
ja totesin kirjeenvaihdon ja siis Suomen Talousseuran alkuaikojen sijoittuvan
hänen luokittelussaan ensimmäisen ja toisen vaiheen välimaastoon, minkä vuoksi annoin
aineelle otsikoksi "Välvilja mellan intresse och krav",
"Hyväntahtoisuus kiinnostuksen ja vaatimusten välissä". Tällä
viittaan myös fennofiilisen Aurora- ja fennomaanisen Aura-seuran väliseen
aikaan, johon ajanjaksoon Suomen Talousseuran perustaminen vuonna 1797 osuu. Kansallisuusaatteen
vaiheet ovat yksi syy siihen, miksi Suomen Talousseura on edelleen mielenkiintoinen
tutkimuskohde, vaikka seuralla itsellään ei ollut ainakaan julkilausuttua
kansallismielistä ohjelmaa.</div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<o:p> </o:p></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
Seuran perustamisajankohta on, jälkeenpäin tarkasteltuna,
sikälikin mielenkiintoinen, että seura kokoaa suomalaisen säätyläistön yhteen
kehitystalkoisiin juuri vähän ennen kuin maailmanpolitiikan oikut irrottivat
Suomen Ruotsin kruunun alamaisuudesta ja antoivat meille uudenlaisen
autonomisen aseman Venäjän keisarin suojeluksessa. Seuran verkoston poliittinen
merkitys korostui uudessa tilanteessa, kun valtaosa uuden hallituskonseljin jäsenistä
tuli <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>seuran piiristä. Seura oli myös
keskeinen toimija yhteiskunnan muutoksessa osallistumalla maatalouden ja
yleensä talouden kehittämiseen, kansanterveystyön järjestämiseen ja koulujen
perustamiseen. Mainittavia hankkeita olivat perunanviljelyn edistäminen (1802 -
), isorokkorokotusten järjestäminen (1804 - 1825) ja Ahlmanin koulujen (1811) ja
Mustialan maatalousoppilaitoksen (1840) perustaminen. </div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<o:p> </o:p></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
Suomen Talousseura toimii edelleen vuonna 1830 ostamassaan
kivitalossa Turussa Vartiovuoren juurella Hämeenkadun varrella.</div>
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidXfqRizLvvNp6zGOUUKTQmC0TZxXIjH7jnuydtIkAUUkqk23YEeJLaTYkLZYSJDKOvQ0caBX-H51HmhGAChAcv29uRC41AMWmqCATSXBB_KhKi4ddJgU-i4gIkuXm2ZGQ46MqZamDXu_K/s1600/P7202079muok.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidXfqRizLvvNp6zGOUUKTQmC0TZxXIjH7jnuydtIkAUUkqk23YEeJLaTYkLZYSJDKOvQ0caBX-H51HmhGAChAcv29uRC41AMWmqCATSXBB_KhKi4ddJgU-i4gIkuXm2ZGQ46MqZamDXu_K/s1600/P7202079muok.JPG" height="165" width="320" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
</div>
Eräopashttp://www.blogger.com/profile/10289690595144259543noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-674531681856153530.post-1049212753700843732014-07-21T19:34:00.001+03:002014-07-21T19:34:57.631+03:00Gradu perunanviljelyn historiasta<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUD-182GyrEfhLBgbOchsbPPSoHE6m6S2nyZ2-p-jF-6KitU95RwwlEnuyz89VHc0bQa8bvAIrjh1Qa5w9GqqhkSF70fQp8wp_fdPXsEylRRdgDp8xLEVUc8i7x6yKyKR3yT0trY9bqh7z/s1600/P7112050muok.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUD-182GyrEfhLBgbOchsbPPSoHE6m6S2nyZ2-p-jF-6KitU95RwwlEnuyz89VHc0bQa8bvAIrjh1Qa5w9GqqhkSF70fQp8wp_fdPXsEylRRdgDp8xLEVUc8i7x6yKyKR3yT0trY9bqh7z/s1600/P7112050muok.JPG" height="173" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
Jälleen pitkällisen hiljaisuuden jälkeen palaan blogin
pariin, kun olen kirjoittamassa Suomen historian gradua. Oikeastaan aloitin sen
jo yli vuosi sitten, mutta töiden takia en päässyt kunnolla liikkeelle ja
muutenkin ehdin paljon vähemmän kuin olisin halunnut. Varsinkaan arkistossa
käymiselle ei tuntunut riittävän aikaa, mutta ei myöskään tiedonhaulle eikä
kirjoittamiselle. Graduseminaariinkin pääsin vasta alkutalvesta, jos tällä
kertaa voi sellaisesta puhua. Arkistoon parhaimpaan kesäaikaan juhannuksen
jälkeen.</div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<o:p> </o:p></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
Gradun aiheena on laajasti ottaen perunanviljelyn historia
Suomessa, mutta olen rajaamassa sitä tapaustutkimukseksi perunanviljelyn
edistämisestä Suomen Talousseuran hankkeessa 1800-luvun alussa. Tämän
tutkimuskohteen hyvänä puolena on, että Suomen Talousseuran arkistosta löytyy
hyvä joukko materiaalia hankkeesta ja yleensä perunanviljelyn tilasta Suomessa
tuona ajankohtana. Kuninkaan antama tuki velvoitti. Heti ensimmäisistä
käynneistä tuntui taas, että yli kaksisataa vuotta vanhat kirjeet avasivat
aikansa säätyläisten ajatusmaailmaa kuin olisivat vasta kirjoittaneet
raporttinsa Turun oppineille luettavaksi.</div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<o:p> </o:p></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
Tapaustutkimuksella haluan pysäyttää tapahtumakulun
hetkiseksi niin, että näemme tarkasti, mitä tuolloin 1800-luvun alussa tapahtui
ja mikä siihen on johtanut ja mihin tapahtumat siitä etenivät. Työn
teoreettisena viitekehyksenä olen päätynyt käyttämään innovaatioiden diffuusion
ja teknologian sosiaalisen rakentumisen teorioita ja näiden välimuotona Mika
Panzarin esittämää teknologian kesyttämistä. Yhtenä tavoitteena tässä
tutkimuksessa on myös tarkastella sitä, millä tavalla historiallisen aineiston
saa sopimaan näihin viitekehyksiin ja missä määrin lähinnä säätyläisten
kirjeenvaihto valottaa rahvaan elinolosuhteita, tarpeita ja osallistumista
teknologian käyttöönottoon ja soveltamiseen. Millä tavalla itsellinen, torppari
tai kruunun uudisraivaaja sai äänensä kuuluviin, kun oppineet olivat
päättäneet, että peruna on varmin ja oivallisin keino nälänhädän torjumiseksi
ja luonnottomien ruuan korvikkeiden välttämiseksi.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span></div>
Eräopashttp://www.blogger.com/profile/10289690595144259543noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-674531681856153530.post-48443390817950870482013-12-19T22:16:00.002+02:002013-12-19T22:17:29.227+02:00Loppuvuonna 2013<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwiUgedDR5tJP4IzOFqurBlJ46G50WIce5L5f7bsf4VLFoQ9Abj0AF6eiqbI68Dkk6xGAdt5Op4OU8xHDc6ziCI6Q_yOlY9JSz2Fronwrtd7s4irtIwVb8ugVYNwgz7UoVpqxOhBm3wsIQ/s1600/rannanportti.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwiUgedDR5tJP4IzOFqurBlJ46G50WIce5L5f7bsf4VLFoQ9Abj0AF6eiqbI68Dkk6xGAdt5Op4OU8xHDc6ziCI6Q_yOlY9JSz2Fronwrtd7s4irtIwVb8ugVYNwgz7UoVpqxOhBm3wsIQ/s1600/rannanportti.jpg" height="240" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Pitkästä aikaa kirjoittamassa, kun sekä työasiat että opiskelut alkavat olla intensiivisen kirjoittamisen tarpeessa. <br />
<br />
Opinnoissa olen edennyt Suomen historian syventäviin opintoihin ja gradun kirjoittaminenkin alkaisi olla ajankohtaista. Ensimmäinen gradu-seminaari minulla on tammikuun loppupuolella ja opponointikin silloin. Varsinaisia tenttejä on enää niukasti jäljellä Suomen historiasta, mutta arkistolinja on alkutekijöissään. Arkistolinjan kautta pääsin kuitenkin työn syrjään kiinni ja sitten ihan erinäköisiin hommiin, joissa yhdistyy oikeastaan kaikki, mitä aikaisemmin olen tehnyt tai opiskellut tutkijana, yrittäjänä, eräoppaana ja historian opiskelijana. Tämä kaikki tapahtuu vielä kolmenkymmenen vuoden takaisissa lapsuusmaisemissa ja aikaperspektiivi ulottuu kivikaudesta tulevaisuuteen. Siksi valitsin kuvaksi tuon portin. Eräopashttp://www.blogger.com/profile/10289690595144259543noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-674531681856153530.post-68680767819401014942011-07-30T14:22:00.002+03:002011-07-30T17:14:05.387+03:00Kolme esi-isääSukututkimuksen kautta tulee vastaan mielenkiintoisia henkilöitä. Pienet merkinnät asiakirjoissa luovat jonkinlaisen kuvan heidän elämästään, mutta samalla siitä yhteisöstä, jossa he elivät. Tässä esittelen lyhyesti kolme omaa esi-isääni. Tarkoituksenani on myöhemmin kirjoittaa heistä laajemmin ja kuvata tarkemmin niitä yhteisöjä, joissa he elivät, ja myös heitä seuraavia sukupolvia, ainakin minun mielestä mielenkiintoisia ihmisiä.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKxcnsbx3ipJvD6ouH8jDEKUC3LC6m6zgHhcbFH1W61DN_YryeoZtTq0vUolhR1IXFX5Ne1OmgrFZBy-VEik1v5X6bPLyTtdehRvPSb-4nYIflCex4AhFjXxP7fSSaDPPxn2tWpHiQ1hns/s1600/tupurla.jpg" imageanchor="1" style=""><img border="0" height="240" width="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKxcnsbx3ipJvD6ouH8jDEKUC3LC6m6zgHhcbFH1W61DN_YryeoZtTq0vUolhR1IXFX5Ne1OmgrFZBy-VEik1v5X6bPLyTtdehRvPSb-4nYIflCex4AhFjXxP7fSSaDPPxn2tWpHiQ1hns/s320/tupurla.jpg" /></a></div><br />
Näkymä Tupurlan-järven yli. Keskellä Ryömälän-vuorija sen vasemmalla puolella Tupurlan kylää. Täällä Per Tupuri on maakirjan mukaan vuonna 1540 isäntä Mouhijärven Nekan talossa. Paljoa ei Per Tupurista tiedetä, lähinnä hänen omistamansa karja ja maksamansa verot ja satunnaisesti määrätyt sakot huonoista aidoista. Silti hän on ensimmäinen kuudentoista miespolven ketjussa satakuntalaisesta keskiajasta, nykyiseltä Pirkanmaalta.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRUnemvZ4mqu6fHgQGIDKSe9wOmoyoJ9jWEOSQK17p3yNmG7p_PA7OaCvKNzqkGn0tA6LR7QDreqy068N1j0vDCuKDz8Si8vh4w3iSLP3hAqcBngcIQ6UnTphnbX5Gb_s1NZt_erf_v9he/s1600/johan.jpg" imageanchor="1" style=""><img border="0" height="132" width="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRUnemvZ4mqu6fHgQGIDKSe9wOmoyoJ9jWEOSQK17p3yNmG7p_PA7OaCvKNzqkGn0tA6LR7QDreqy068N1j0vDCuKDz8Si8vh4w3iSLP3hAqcBngcIQ6UnTphnbX5Gb_s1NZt_erf_v9he/s320/johan.jpg" /></a></div><br />
Nippuseppä Johan Rostedt ja sepäntytär Helena Johansdotter Hammar olivat vuoden 1767 ensimmäinen vihkipari Euran emäkirkon seurakunnassa. Johan oli tullut kolme vuotta aikaisemmin sepäksi Kauttuan ruukkiin ja syntynyt melkein kaksikymmentäseitsemän vuotta aikaisemmin jossakin. Vain syntymäaika on merkitty rippikirjaan, ei paikkaa. Helena oli syntynyt Kauttualla. Heidän pojistaan tulee seppiä ja hiilirenkejä, Kauttualle ja Leineperiin, paitsi vanhimmasta, joka opiskelee papiksi.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitMbS4TX95hZewwEjMZXM29bw__JW90jLy3JGc3AJYfJZYG_Y6WkeT928uTK9H61XDw4SxNobGyYjjuo9o-KoVkVOUF1HQyk4OeysKgqODGSLz7S4ZWY2_-6WU8A7U9NoafDHU8R5OZ0Hg/s1600/trummo2min.jpg" imageanchor="1" style=""><img border="0" height="203" width="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitMbS4TX95hZewwEjMZXM29bw__JW90jLy3JGc3AJYfJZYG_Y6WkeT928uTK9H61XDw4SxNobGyYjjuo9o-KoVkVOUF1HQyk4OeysKgqODGSLz7S4ZWY2_-6WU8A7U9NoafDHU8R5OZ0Hg/s320/trummo2min.jpg" /></a></div><br />
Jo sukuhistorian perusteella tiesimme trumslagaren Gustaf Rosendahlin. Tiesimme, että hän oli syntynyt Suomen sodan aikaan 21. huhtikuuta 1808. Tiesimme myös, että hänet oli oli vihitty 1827 Porissa Juljanan kanssa ja että hän oli palvellut Suomen Ensimmäisessä Meriekipaasissa Suomenlinnassa, rumpalina. Sitten perhe palasi Poriin 1837 ja Gustaf ryhtyi merimieheksi ja katosi merille. Vaimonsa Juljana jää Poriin ja poika Karl Robert työskentelee tupakkatehtaassa. Lyhyt kuvaus lyhyeksi jääneestä elämästä, jossa silti on monia käänteitä. Siitä huolimatta Huittisten rippikirjassa ollut tieto hänen kuolemastaan Suomen Kaartin Pataljoonassa Puolassa 1830 oli ennenaikainen ja suuresti liioiteltu, mistä jälkipolvena olen tyytyväinen.Eräopashttp://www.blogger.com/profile/10289690595144259543noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-674531681856153530.post-69759084466117605092011-07-19T20:25:00.000+03:002011-07-19T20:25:24.771+03:00Filosofi tavarapaljoudestaTurun Sanomissa oli tänään Esko Valtaojan kolumni tavarapaljoudesta, <a href="http://www.ts.fi/online/mielipiteet/kolumni/240391.html">neljistä shortseista </a>vaatekaapissa. Sinällään hyvä kolumni, hauskasti kirjoitettu ja hyvin brändättyä ajattelua, mutta jätti kuitenkin ajattelemaan ja ehkä vähän vastahankaankin. Siis erinomainen kolumni.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg31WYuxBBdlcOlF0hT9h88MhEairHAup3um97gwhuGRij2KlubpkBrupfARQY1fnIZY_F2Eg-gQt-oIPYN-1wYBUJ55hyphenhyphen0jscNRTCVvkmbffp8ESV_kr3_vIlQ3OaNY9u6wQtGCwfFZx8K/s1600/liskotmin.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg31WYuxBBdlcOlF0hT9h88MhEairHAup3um97gwhuGRij2KlubpkBrupfARQY1fnIZY_F2Eg-gQt-oIPYN-1wYBUJ55hyphenhyphen0jscNRTCVvkmbffp8ESV_kr3_vIlQ3OaNY9u6wQtGCwfFZx8K/s320/liskotmin.jpg" width="320" /></a></div><br />
<br />
Ensimmäisessä osassa Valtaoja ylistää Henry Thoreaun yksinkertaistamisen vaatimusta ja edelleen Dave brunon ”sadan esineen haastetta”, johon itsekin on aikojen alusta tuntenut vetoa. Itsekin tunnen suurta myötämielisyyttä tämän suhteen, vaikka itse en olekaan sen mannekiini, kun helposti miellyn tavaroihin, joita en todella tarvitse.<br />
<br />
Kolumnin toisessa osassa olikin sitten jo pienen ristiriidan poikasta. Asketismi ei olekaan niin epäitsekästä, koska yhteiskunnan toimivuus edellyttää talouskasvua ja se edellyttää kuluttamista. Kuluttaminen lisää vaurautta, jolla maksetaan koulutusta ja vanhustenhuoltoa (ja tietenkin myös avaruustähtitieteen professorit, laajentaakseni konseptia). Tämän ristiriidan Valtaoja kohottaa yhdeksi nykyisen maailmamme perusongelmista, jota kukaan viisas ei ole vielä osannut tyhjentävästi ratkaista. Eipä sitä osannut Valtaojakaan enkä minäkään, mutta silti ihmettelen, miten tarpeeton kuluttaminen luo vaurautta.<br />
<br />
Sitten kolmannessa eli viimeisessä osassa Valtaoja pääsee itsestäänselvyyteen. Ihmisiä on liikaa. Suomalaisiakin. Eikä niitä saisi tehdä kuin kaksi tai mieluummin yhden. Eikä yhtään auta, vaikka tinkisi ylimääräisestä tavarasta. Edelleenkään en jaksa olla täysin eri mieltä, mutta melko eri mieltä kuitenkin. Jos nyt lähtisi edellisen kappaleen linjoille, niin kuka sitä koulutusta tarvitsee ja kuka ne vanhukset hoitaa elleivät tulevat sukupolvet, syntyvät ja vielä syntymättömät lapset? Ja kuka kuluttaisi jatkuvan vaurastumisen mahdollistamiseksi? Ehkä tässäkään ei olla ihan itsestäänselvyyksien lähteillä. Ehkä uudet ihmiset mahtuvat maailmaan, jos kuluttavat vähemmän? Tai enemmän? Kouluttautuvat ja huolehtivat vanhuksista.<br />
<br />
-- <br />
<br />
Miten kuva liskoarmeijasta liittyy kirjoitelmaan? Ei oikeastaan mitenkään. Ostimme sen pojan kanssa Animekonista, kokosimme ja laitamme myyntiin. Kiehtovia esineitä, mutta turhaa tavaraa.Eräopashttp://www.blogger.com/profile/10289690595144259543noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-674531681856153530.post-76581419351159544952011-06-27T09:41:00.001+03:002011-06-27T10:12:49.141+03:00Kolme kuvaa NautelankoskeltaJuhannuksen retkikohteina pojan kanssa oli kivikauden asuinpaikat Jäkärlässä ja Kukkarkoskella eli Nautelankosken museon vieressä. Nautelankoski Liedon aseman tuntumassa, lyhyen automatkan päässä Turusta, on museonsa ja luontopolkunsa vuoksi hyvä retkikohde muutaman tunnin retkelle. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNl9P4w0myCHHjy9ei8V2wehBR7gtuqe2F0ySQiBCLG2mIVgA7zOmD5ChmqtyfXGiYA3n3vPOjQl0AIHuutpFtpgGl_MoRxJJcXPx8DMftsLTnRybALPHj3YTqhksKUq515JWrObHJkeLG/s1600/nautela1min" imageanchor="1" style=""><img border="0" height="240" width="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNl9P4w0myCHHjy9ei8V2wehBR7gtuqe2F0ySQiBCLG2mIVgA7zOmD5ChmqtyfXGiYA3n3vPOjQl0AIHuutpFtpgGl_MoRxJJcXPx8DMftsLTnRybALPHj3YTqhksKUq515JWrObHJkeLG/s320/nautela1min" /></a></div>Metsäinen saareke. Ensimmäisille asukkaille tämä ei ollut kohta kosken partaalla eikä edes joenpenkka vaan merestä hiljalleen nousevia saaria, jotka edelleenkin näkyvät metsäisinä kumpareina tasaisten peltojen keskellä ja reunoilla. Näille saarille ja saarekkeille ihmiset asettuivat, mieluiten etelänpuoleisille hiekkaisille loiville rannoille. Täältä rinteeseen nousevasta löytyivät jäljet elämästä: iskoksia, työkalun katkelmia ja ruukunsirpaleita. Sitten pellon ja metsän välissä kulkevan tien rakennustöiden alta pelastettiin muisto kivikauden ihmisen kuolemasta, punamultahautoja rikkaasti varustettuna meripihkakoruilla, piiterillä ja liuskerenkailla. Tyypillisiä tyypillisen kampakeramiikan väestön hauta-anteja. Yhdessä, myöhemmässä, oli vasarakirves ja nuorapainanteinen astia. Vasarakirveskulttuuria, nuorakeramiikkaa. Ja sitten kolmensadan metrin päästä näistä samassa saarekkeessa oli löytynyt vähän vanhempi asuinpaikka, Jäkärlän kulttuuria. Ajoituksissa ollaan viiden tai kalibroituna kuuden vuosituhannen päässä, merenkorkeudessa noin 37 metriä nykyistä syvemmän meren äärellä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEifvWi49r6yLenvBNPjthi20rZ9R3EE155gDlnMsoz2Msn5DO_RxXP4nrh3_d0HZAOkGFUMTKk43EJ-4ji5Oet44chJhn28NKE0XkMZED-OFasSww95n861NIYi_cbny-Mt9Fmee2-hOX/s1600/nautela2min" imageanchor="1" style=""><img border="0" height="240" width="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEifvWi49r6yLenvBNPjthi20rZ9R3EE155gDlnMsoz2Msn5DO_RxXP4nrh3_d0HZAOkGFUMTKk43EJ-4ji5Oet44chJhn28NKE0XkMZED-OFasSww95n861NIYi_cbny-Mt9Fmee2-hOX/s320/nautela2min" /></a></div>Nautelankoski. Aikaisemmin tämä oli Kukkarkoski, mutta kun Nautelan kartano rakensi siihen 1806 neljän kiviparin myllyn, tuli siitä Nautelankoski. Ei se ollut ensimmäinen mylly tuossa Aurajoen suurimmassa koskessa, eikä silloinkaan ainut. Ensimmäiset maininnat Kukkarkosken myllystä ovat 1400-luvun alkupuolelta ja Nautelan myllyn lisäksi jaksoi koski seitsemäntoista metrin pudotuksellaan pyörittää myös kahden kylän myllyjä. Tuhatyhdeksänsataaluvulla vaihtuivat neljä vesipyörää turbiiniksi ja yhdeksi voima-akseliksi, joka pyöritti kaikkia kivipareja ja vielä sahaakin. 1960-luvulla markkinavoimat toivat myllyn tiensä päähän ja nyt kunnostettuna ja museoituna on menneen ajan muistomerkkinä. Turbiini jauhaa vielä sähköä museon käyttöön.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxJNHg8ePr08UTUygAH5ucOeI5H13jzCp5wtIFdZODUULf8d48OdfzOuEJ1QxWMbP3K5UkK7rULLsijINSoauYJkbjcyIcDwOX-KbAr6bgX6j9ZWub61bFwDqSqGN9tzq_Yd9no8xNkgBC/s1600/nautela3min" imageanchor="1" style=""><img border="0" height="240" width="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxJNHg8ePr08UTUygAH5ucOeI5H13jzCp5wtIFdZODUULf8d48OdfzOuEJ1QxWMbP3K5UkK7rULLsijINSoauYJkbjcyIcDwOX-KbAr6bgX6j9ZWub61bFwDqSqGN9tzq_Yd9no8xNkgBC/s320/nautela3min" /></a></div>Lauri Nautelan museo. Tilanomistaja Lauri Nautela oli keräilijä ja sitä kautta itseoppimut muinaismuistojen tuntija. Hänen havaintoihinsa perustuivat Kukkarkosken asuinpaikkojen kaivaukset ja hänen kokoelmistaan tuli perusta hänen ideoimalleen ja lähes vaatimalleen museolle Nautelankosken yhteyteen. Museon parasta antia ovatkin muistot kivikaudelta Kukkarkosken vaiheilta: sopivan pieni, mutta kattava määrä esineistöä ryhmiteltynä kauniisti ja tarkoituksenmukaisesti havainnollistaen esittämäänsä asiaa. Lisäksi pienoismalli kivikautisen asuinpaikan elämästä ja toisella laidalla sen arkeologisesta kaivamisesta on upea, aina mielenkiintoinen yksityiskohtineen ja havainnollistaa menneisyyden ja lähimenneisyyden suhdetta.<br />
<br />
Museosta myydään myös varsin hyvää, selkeää ja kaunista lähes satasivuista kirjaa ”Nautelankosken museo” kahdeksan euron hintaan. Tämänkin tekstin monta yksityiskohtaa on omien hatarien muistikuvien varmentamiseksi tarkistettu sieltä.Eräopashttp://www.blogger.com/profile/10289690595144259543noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-674531681856153530.post-13062142855508939882011-06-16T23:35:00.000+03:002011-06-16T23:35:17.837+03:00Kolme kuvaa KauttualtaKauttualla tunnen historian läsnäolon. Vietin siellä taas viime viikonlopun, nyt koiravahtina pojan ja nuoremman tyttären kanssa. Samalla kävin taas katselemassa maisemia, joissa on merkkejä niin kivikaudelta kuin viikinkiajalta ja teollistumisen alkuajoilta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZKoERdc7NdlW6RDkeroMyoqE81598Zpb0V8FU9OwuBaetEqy5d-MD_gVVORAQPNa_Ga2qS7zXKoP7VYmQ9binpOeLmWinIXv6mz1He-WVd8Dkdu8LEOQCGw5YwwidcKiPlLJgvzm0aXEN/s1600/jukolamin" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZKoERdc7NdlW6RDkeroMyoqE81598Zpb0V8FU9OwuBaetEqy5d-MD_gVVORAQPNa_Ga2qS7zXKoP7VYmQ9binpOeLmWinIXv6mz1He-WVd8Dkdu8LEOQCGw5YwwidcKiPlLJgvzm0aXEN/s320/jukolamin" width="320" /></a></div>Kauttuan Lastentalonmäen hiekkaisella harjanteella ei näy muita merkkejä kivikaudelta kuin opaskyltin, mutta olen itse aikoinani koululaisena nähnyt kaivauksissa, kuinka puolen metrin syvyydeltä löytyy muutaman metrin välein muinaisella merenrannalla olleita kuoppaliesiä. Yksi näistä nuotiopaikoista on siirretty alkusyksyn pakkasaamuna lasivitriiniin Kauttuan Tehtaanmuseoon, jossa se edelleenkin on avaamattomana näytillä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-FkLNsKBmvJjkK1AD4N4PmJ8zqkrWwtnOVZCZfY6cLS4Ggh1Yz-tBBth2fGRaEJdaLsS5Cq9pVbArJpyv_7EZOl88KU6KLFBevHO2p6d4XLu15PR-NNOwGmUO9QaSeaofpW8p-0rny-Ri/s1600/luistarimin" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-FkLNsKBmvJjkK1AD4N4PmJ8zqkrWwtnOVZCZfY6cLS4Ggh1Yz-tBBth2fGRaEJdaLsS5Cq9pVbArJpyv_7EZOl88KU6KLFBevHO2p6d4XLu15PR-NNOwGmUO9QaSeaofpW8p-0rny-Ri/s320/luistarimin" width="320" /></a></div>Luistarin rautakautinen kalmisto, joka on Euran ylpeydenaiheita. Vanhimmat silmäkivelliset röykkiöt (kuvassa) ovat ilmeisesti 500-luvulta ennen ajanlaskun alkua pronssikauden ja rautakauden taitteesta, ja viimeisimmät esineettömiä ruumishautoja ristiretkien jälkeiseltä ajalta. Todellisia aarteita ovat kuitenkin rikkaat merovingi- ja viikinkiajan haudat, joiden runsaat korulöydöt, frankkilaiset miekat kaukomaiden kolikot ja jäänteet silkistä kertovat vauraasta yhteisöstä, joka on osallisena laajasta kauppaverkostosta. Täältä ovat myös ne pronssikorujen säilömät tekstiilin jäänteet, joiden perusteella Euran emännän puku restauroitiin. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsTq5HIZYUyKPuEp8iZqYEg6zgaFsTkYe-y3hwo-5-Zv_nyLxAaRVGyrDYdd6oWZFLeyn0ZvYGDBjQW6crA4gkGxh-2H-ixAMWvRXwMh-4qUes2_rTY8roORvbfvLxrSRpMo_nJzefdAkl/s1600/myllykauttuamin" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsTq5HIZYUyKPuEp8iZqYEg6zgaFsTkYe-y3hwo-5-Zv_nyLxAaRVGyrDYdd6oWZFLeyn0ZvYGDBjQW6crA4gkGxh-2H-ixAMWvRXwMh-4qUes2_rTY8roORvbfvLxrSRpMo_nJzefdAkl/s320/myllykauttuamin" width="320" /></a></div>Kauttuan teollisuuden alku perustui vesivoimaan, diabaasiharjanteen läpi ryöppyävään Pyhäjärven veteen, joka jo keskiajalla pyöritti vesimyllyjä, mutta 1689 alkaen takoi rautaruukin kankivasaralla yläneläisen ja myöhemmin honkilahtelaisen hiilen kuumentamaa ruotsalaista rautaa. Tämä Ruukin teollinen perinne jatkuu paikkakunnalla edelleen, mutta nykyisin paperin ja pakkausten ympärillä.<br />
<br />
Ainakin kuusi vuosituhatta, josta viisi esihistoriaa. Jännittäviä tarinoita, jotka muistuvat mieleen lapsuudesta. Vähäisiä, mutta paljon puhuvia muistoja menneisyydestä syvältä maan sisältä.Eräopashttp://www.blogger.com/profile/10289690595144259543noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-674531681856153530.post-86178735659579058662011-06-16T14:43:00.000+03:002011-06-16T14:43:59.416+03:00SelviytymistäÄiti neuvoi selviytymisestä, että pitää syödä kohtuullisesti, pitää juoda kohtuullisesti eikä saa haastaa riitaa nakkikioskilla. Toinen asia on selviytyminen harrastuksena, selviytyminen luonnossa. Olen sitä itsekin joskus kokeillut. Koulutuksen aikana opin, että pettuleipää ei kannata syödä enempää kuin kohtuullisesti. Itse seurasin kolme päivää suuren kovan möykyn kulkua elimistöni läpi ja olin onnellinen kun se tuli matkansa päähän. Oikean selviytymisen kanssa sillä ei enää kuitenkaan ole paljoakaan tekemistä. Jos metsään eksyy, ei sinne pidä jäädä paistamaan pettuleipiä, vaan pitää kävellä metsästä pois. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_IqolDUXjm44S1wo7_DbQAyHUcyhrylPvdrXHnT8O1qEgthc2EUMqo3b_63Uw4yHCQSTOLk4GLcZQrfLZmQWqLE_8jCJxuL5-pWNziXDbysUgQy6Sh0rU1pt_L2YlHfArIBeaEATWaGgt/s1600/lohi.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_IqolDUXjm44S1wo7_DbQAyHUcyhrylPvdrXHnT8O1qEgthc2EUMqo3b_63Uw4yHCQSTOLk4GLcZQrfLZmQWqLE_8jCJxuL5-pWNziXDbysUgQy6Sh0rU1pt_L2YlHfArIBeaEATWaGgt/s320/lohi.jpg" width="320" /></a></div><br />
Niin kävelevät selviytyjätkin. Metsässä on mukava kärvistellä kohmeessa, nälkäisenä ja pahanhajuisena kun tietää, että huomenna tai parin päivän kuluttua tai ensi viikolla sieltä pääsee suihkuun ja lämpimien aterioiden maailmaan. Tai koska tahansa helikopteri noutaa, jos asiat menevät ihan pieleen. Värikuulapeliäkin on mukavampi pelata, jos vastapuolella ei ole raskasta tykistöä, panssarivaunuja ja pommikoneita ja kaikki helikopteritkin ovat omalla puolella.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEik3bwv234xILBY_DRmbzU9P3_FFo8GoXv9G7eRlZJoQyNKSw75HAiGEui0jiqQRCDQneLQfNWuhKprLTcbTW-7BBxzIEL0pX11UGgCGq1b6QmDZQ967m2X6O4l6Fxh4Jpj6x_2QTfuvkbm/s1600/lato2" imageanchor="1" style=""><img border="0" height="240" width="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEik3bwv234xILBY_DRmbzU9P3_FFo8GoXv9G7eRlZJoQyNKSw75HAiGEui0jiqQRCDQneLQfNWuhKprLTcbTW-7BBxzIEL0pX11UGgCGq1b6QmDZQ967m2X6O4l6Fxh4Jpj6x_2QTfuvkbm/s320/lato2" /></a></div><br />
Toisenlaisessa tilanteessa olivat metsään pellon raivanneet perheet, jotka joutuivat elättämään itsensä suurine lapsiparvineen sillä, mitä maasta saivat. Missään vaiheessa ei ollut näkyvissä sitä päivää, kun voisi palata sähkösaunan kautta sivistyksen pariin ja heittää teknisen pukeutumisen kerrokset pesurumpuun. Pitkän talven yli saattoi vain syksyn sadon turvin odottaa lehmien poikimista ja sitä seuraavaa maidontuloa ja loppukesästä tulevaa satokautta ja kesällä kasvaneen karjan teurastuksia syksyllä luonnonlaitumen loppuessa.<br />
<br />
Ja toisaalta olemme kaikki selviytyjiä. Asunto, ruoka, verot vaativat kaikki omansa. Jostakin se raha on löydettävä. Jostakin on löydettävä aika kaikkeen siihen, mikä on pakko tehdä. Lisäksi olisi hyvä löytää aikaa myös sellaiseen, mikä tuntuu hyvältä, jotta elämä tuntuisi mielekkäältä. Ja tämä kaikki maailmassa, joka muuttuu jatkuvasti.Eräopashttp://www.blogger.com/profile/10289690595144259543noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-674531681856153530.post-17274471042775445362011-06-10T11:40:00.001+03:002011-06-10T23:47:17.251+03:00Koivubonsai porraskivellä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihLEph_AFqBF5p0dTge0dvdloPoUonKgo5rhRhcrnDOAj2UaLbCFiPARBUkwdlDagT_YSjK8xM6YoDN3vOr2ckVgXHKQjWCmpK9rBDjMQFh5igHI2MoomfeNjbd2Bui_zFzgk_5-vyzS1W/s1600/koivukivmin.jpg" imageanchor="1" style="clear:left; float:left;margin-right:1em; margin-bottom:1em"><img border="0" height="320" width="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihLEph_AFqBF5p0dTge0dvdloPoUonKgo5rhRhcrnDOAj2UaLbCFiPARBUkwdlDagT_YSjK8xM6YoDN3vOr2ckVgXHKQjWCmpK9rBDjMQFh5igHI2MoomfeNjbd2Bui_zFzgk_5-vyzS1W/s320/koivukivmin.jpg" /></a></div><br />
Eihän se oikeasti ole bonsai, koska se kasvaa siinä kivellä omia aikojaan, eikä sitä ole tarkoituskaan siirtää sieltä minnekään. Se vaan kasvaa siinä omassa paikassaan rajatussa tilassa, jossa ei oikeasti ole näkyvissä yhtään irtomaata mullasta puhumattakaan.<br />
<br />
Miten se on tullut siihen? Se ei ole kovinkaan vaikeasti ymmärrettävää, kun pihassa on iso jo kaupunkikuvaan kuuluva valkorunkoinen koivu, jonka itselleen ottama päätehtävä on, kuten elämällä yleensä, lisääntyä ja täyttää maa. Toisten kasvien kilpailu, intomielisen puutarhurin sormet ja muut luonnonvoimat sitten pistävät vastaan. Tämä meidän bonsai on siis pienen puutarhan suurin koivuntaimi, kun se on tuossa karulla porraskivellä välttänyt kilpailun ja saanut oman yksilöllisen leimansa niin, että puutarhurikaan ei ole käynyt siihen käsiksi. Lisäksi sen juuret ovat mitä ilmeisimmin niin syvällä betonin uumenissa ja niin tiukassa, että bonsai-harrastajakaan ei sitä yritä irrottaa. Siinä se saa pitää paikkansa porraskivellä.<br />
<br />
Pieni puu porraskivellä on myös muistutus luonnon kyvystä täyttää tyhjää tilaa. Elämä sopeutuu ja täyttää karuimmatkin alat ja betoninen porraskivi tai kivikkoinen vuorenrinne ei ole elämälle uhka vaan mahdollisuus.Eräopashttp://www.blogger.com/profile/10289690595144259543noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-674531681856153530.post-77366258173903911952011-06-07T09:12:00.006+03:002011-06-10T11:56:23.626+03:00TavaraturhautuminenTalouteen on kertynyt erilaista romua, vanhaa vaatetta varsinkin lapsilta, hienoja tavaroita, joita vaan on liikaa, ja tarvikkeita, joista on suunniteltu jotakin tehtäväksi. Sitten ne kertyvät kaikkialle läjiksi, jotka ovat tiellä. Ei niitä poiskaan voi heittää, vaan ne on vain siirrettävä sivuun jonnekin muualle, kun tarvitaan tilaa johonkin tai kun tulee vieraita. Joskus se rasittaa niin, että harkitsee vain sen kaiken jättämistä tänne, uutta alkua jossakin muualla vain välttämättömimmillä tavaroilla. Ehkä se olisi parasta tai sitten voi koettaa sopeutua, sinnitellä. Tai voisihan asian koettaa ratkaistakin. Selviytyä.<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCKfkzgkCKCaUE1GuKCchkLzwqZOCgMGF7arKIOY_yyrR99jTTGVPDZRj1-XvFgFMHMFkf9BOcGyrN7eRRPBQQI7_A4hnHMwxO_UdIGLDBbPujkJCTpH5jPWaTqngrCFAhsV0PGTwnP_xQ/s1600/kirjastonovimin"><img style="cursor:pointer; cursor:hand;width: 240px; height: 320px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCKfkzgkCKCaUE1GuKCchkLzwqZOCgMGF7arKIOY_yyrR99jTTGVPDZRj1-XvFgFMHMFkf9BOcGyrN7eRRPBQQI7_A4hnHMwxO_UdIGLDBbPujkJCTpH5jPWaTqngrCFAhsV0PGTwnP_xQ/s320/kirjastonovimin" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5615358668310027378" /></a><br />
<br />
Nyt olen siis koettamassa saada tätä hallintaan. Asuintiloja oli pakko tyhjentää, kun tuli suurempi määrä vieraita. Pakkasin tavaroita laatikoihin ja kannoin niitä ullakolle. Jätesäkkeihin ja ullakolle. Jonkin verran lajiteltuna, mutta kiireessä. Kenkiä muuttolaatikoissa, parittamattomia sukkia jätesäkissä. Pojan vaatteita. Kaikki irtonaisille lattialevyille isoksi kasaksi. Samalla hautoen ajatuksia näistä selviämiseksi.<br />
<br />
Aikaisemminkin olen käynyt kirpputorilla. Minulle se sopii ihmisten puolesta, mutta aikaa se vaatii. Tavaroiden kerääminen, järjestäminen ja valmistelu myytäväksi vie aikansa ja sitten siellä on seisottava myymässä pitkän kesäisen lauantain tai sunnuntain tai molemmat. Kerättävä jäljelle jääneet tavarat ja pakattava ne seuraavaa myyntikierrosta varten. Pelkkä raha ei korvaa menetettyä aikaa, mutta saahan siinä raitista ilmaa ja tapaa ihmisiä. Voi jopa ottaa käsityön mukaan, niin saa puheenaihettakin asiakkaiden kanssa. Ihan kivaa. Lastenvaatteet menevät kyllä huutonetissäkin, mutta aikaa sekin vie, kun tuotteet on listattava ja pakattava ja lähetettävä ja vielä seurattava pankkitiliäkin. Mutta sekin on kyllä ihmiskontaktia. Tai voisi niitä vaihtaakin johonkin tarpeellisempaan tai arvokkaampaan tai hauskempaan vaikka netcyclerillä.<br />
<br />
Toinen asia on sitten ajatus tuunaamisesta, askartelemisesta, uuden elämän antamisesta tavaroille. Erilaisten ylimääräisten tavaroiden muuntaminen haluttavaan muotoon. Yöpaitoja, nukenvaatteita, ritarinlinnoja. Kaikkea hauskaa omaan käyttöön, lapsille, myyntiin tai vaihtoon.<br />
<br />
Yhtäkkiä asia on enemmänkin innostava. Se on osa selviytymistä.Eräopashttp://www.blogger.com/profile/10289690595144259543noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-674531681856153530.post-36274424263154753372011-06-02T20:45:00.006+03:002011-06-02T20:53:27.827+03:00Pojan bonsaiAsumme siis omakotitalossa sellaisessa vanhassa puutalokaupunginosassa. Pienehkön puutarhamme reunoilla kasvaa yhdellä sivulla suuri koivu ja toisella sivulla naapurien puolella valtavat vaahterat ja sitten lukuisia vuorijalavia missä vaan ollaan annettu niiden kasvaa. Ja vielä yksi tammi, joka on itsekseen kylväytynyt pensasaitaan ja lähtenyt puskemaan huimaa vauhtia korkeuksiin.<br /><br />Kaikkien näiden ympäröivien puiden jälkeläiset puskevat kaikkialle kukkamaihin ja kompostikasan ympärillä olevaan multaan ja missä vaan on riittävästi tarttumapintaa siemenelle. Lisäksi kirsikkapuut tekevät juuriversojaan ympäri tiluksia. Näitä kaikkia taimia olen kerännyt kasvamaan kukkamaan reunaan. Näistä taimista poika, ekaluokkalainen, halusi yhden pienen jalkoihin jääneen vuorijalavan istutettavaksi tyhjäksi jääneeseen bonsairuukkuun.<br /><br /><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi32PgYKfn7uC0lV0-5uYv7dqrfrG9Krf6dTCjPqIgMhUHf0ahyphenhyphen7ac7OxydqU0jHHNT5eigOcSDgNLaGcsjFDl7vlm5fIstiDG64iSQWfxOsUUIzr0An13xHbBFmbWH5fgZz9m_qSVaan-t/s1600/bonsaiaapomin.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi32PgYKfn7uC0lV0-5uYv7dqrfrG9Krf6dTCjPqIgMhUHf0ahyphenhyphen7ac7OxydqU0jHHNT5eigOcSDgNLaGcsjFDl7vlm5fIstiDG64iSQWfxOsUUIzr0An13xHbBFmbWH5fgZz9m_qSVaan-t/s320/bonsaiaapomin.jpg" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5613681666330180962" /></a><br /><br />Vuorijalava on nyt siinä ruukussa, soransekaisessa kompostimullassa. Ruukku on sille ainakin vielä melko iso, mutta onpa tilaa kasvattaa juuria ja vahvistua. Hento varsi ei pysy suorassa vaan kurottaa sivulle kuin tuulen tuivertamana. Lehtiä ei alunperinkään ollut paljoa, mutta siirron jälkeen ne karsiutuivat entisestään. Kuitenkin kasvissa tuntuu jo nyt olevan luonnetta ja karua elinvoimaa.<br /><br />Toivotan onnea pojan puulleEräopashttp://www.blogger.com/profile/10289690595144259543noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-674531681856153530.post-4037560936781493322010-05-13T20:14:00.016+03:002011-06-10T11:50:34.573+03:00Uusi bonsai<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKLahoxBwYx21isIRWxwnE10S-xnNocW9-fvvxz6aR9sw2LnZga9e27oLU7MS2Y3LwoOf1HADdrxqR7oU4Et81zCyJ6OeFio5WtfQ86jKhaExMOGrhhuuTQDX6DnRUEziON9HX64qK88s4/s1600/saksa_3.jpg"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 320px; height: 214px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKLahoxBwYx21isIRWxwnE10S-xnNocW9-fvvxz6aR9sw2LnZga9e27oLU7MS2Y3LwoOf1HADdrxqR7oU4Et81zCyJ6OeFio5WtfQ86jKhaExMOGrhhuuTQDX6DnRUEziON9HX64qK88s4/s320/saksa_3.jpg" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5470809289291874498" /></a><br />
Olen jo jonkin aikaa ollut monella tasolla ihastunut bonsai-puihin. Ihan esteettisesti/taiteellisesti ne ovat häkellyttäviä näyttelyissä tai kirjoissa esiteltynä. Mahtavat sata vuotta tai kauemminkin hoidetut puolimetriset männyt, joiden runko on kaksikymmentäkin senttiä paksu juuresta ja jokainen oksan kärki ja lehti osoittaa juuri haluttuun suuntaan. Tai kaksi orpoa korkealle latvustoon asti karsiutunutta kuusta, jotka ovat kuin suoraan nevanrannasta otetut näreet, paitsi että ne ovat vain puolen metrin korkuiset. <br />
<br />
Toisaalta ne tarjoavat elämyksen luonnosta. Täynnä elinvoimaa rajallisessa tilassaan, jatkuvassa kasvussa, vaikka mestarin kädet pitävätkin sen kurissa. Samanlaisen elinvoiman voi nähdä monissa karuissa ympäristöissä, kallioluodoilla tai vuorten rinteillä tai puurajalla pohjoisessa. Elämän äärirajoilla. Voi siinä nähdä yhteiskunnallistakin ulottuvuutta, kun ihanteena on de-growth tai kestävä kehitys, väistämättömän talouskasvun välttely.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyu9XwhIRNYcMAl8wxLRGH2vtV9lgpII8mD_p-zZr9IvdcbLhE_hSwep6bmpIXkcfDcRgmsOF8j2JPfi39ALoYOL0HReNHe1-GbUNq1rPw-qrzwOl1X39LDWCh5tFQ-VMlWnFdcMX1PEJA/s1600/aaponbonsai.jpg"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 240px; height: 320px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyu9XwhIRNYcMAl8wxLRGH2vtV9lgpII8mD_p-zZr9IvdcbLhE_hSwep6bmpIXkcfDcRgmsOF8j2JPfi39ALoYOL0HReNHe1-GbUNq1rPw-qrzwOl1X39LDWCh5tFQ-VMlWnFdcMX1PEJA/s320/aaponbonsai.jpg" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5470810419467773202" /></a><br />
Kolmantena näkökantana tulee itse tekeminen. Tutustuminen aina uuteen. Kokeileminen. Ohuet varret, joiden toivoo vahvistuvan. Lehvästöt, joiden toivoo tuuheutuvan. Tulokset eivät ole mitenkään verrattavissa mestarien luomuksiin, mutta itselle ne muodostuvat rakkaiksi.Eräopashttp://www.blogger.com/profile/10289690595144259543noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-674531681856153530.post-47292997845904255702010-01-02T18:25:00.001+02:002010-01-03T18:53:23.800+02:00Perinneruokaa Joulun jälkeen<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBpIcnvdMGukQdCZqk_H4QdvYB1zlrPIaGpr4XBHfOXpXBBVUl4PY2-uc4zUfZIcGTlzDamyIllSimQniL4l6-RwuS-IclazlVzc4cLDr2W_41XRSHftlr3H-BGzAXUOKppFpcWPTv32b4/s1600-h/porkkanalaatikko.JPG"><img id="BLOGGER_PHOTO_ID_5422224559835778066" style="FLOAT: left; MARGIN: 0px 10px 10px 0px; WIDTH: 320px; CURSOR: hand; HEIGHT: 240px" alt="" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBpIcnvdMGukQdCZqk_H4QdvYB1zlrPIaGpr4XBHfOXpXBBVUl4PY2-uc4zUfZIcGTlzDamyIllSimQniL4l6-RwuS-IclazlVzc4cLDr2W_41XRSHftlr3H-BGzAXUOKppFpcWPTv32b4/s320/porkkanalaatikko.JPG" border="0" /></a><br /><div>Elämä alkaa taas palautua pitkien juhlaviikkojen jäljiltä. Jotenkin tuli sellainen olo, että voisi puuhastella keittiössä perinneherkkujen parissa, vaikka varsinainen juhlapäivä ei olekaan. Varsinkin porkkanalaatikkoa olin jäänyt kaipaamaan joulusta ja uuteenvuoteen yleensä liittyy perunasalaatti, jota sitäkään en vielä ollut saanut. Niinpä laitoin kattilat tulelle.</div><br /><div>Kinkkua oli tarttunut mukaan ja tarmokkaasta syömisestä huolimatta sitä oli vielä ehkä puolen kilon (tai vähän isompi) kimpale jääkaapissa odottamassa kohtaloaan. Niinpä pyttipannu oli ihan ehdoton ajatus pääruuaksi ja siihen tarvitaan tietenkin perunoita. Iso kattilallinen kiehumaan niin saa perunasalaatinkin ja sitten loppujen lopuksi muutamia perunoita meni vielä jääkaappiin odottamaan pääsyä huomisiin jauhelihapihveihin, vaikka niihin kyllä olisi ollut perunamuusijauhetta kaapissa.<br /></div><div>Toiseen kattilaan menikin sitten riisit kiehumaan, eli loput puuroriisit, seitsemän desilitraa. Niistä tulisi puuro ja porkkanalaatikon täyteaine. Tällä tavalla joulun jälkeen ei kuitenkaan osannut enää olla niin tarkka kaikista yksityiskohdista ja riisit meni kiehumaan ihan vaan suolaveteen eikä oikeaoppisesti porkkanoiden keitinveteen. Porkkanatkin perkasin valmiiksi ennen keittämistä enkä kuorinut kuumana niinkuin hyvien tapojen mukaisesti olisi oikein ollut. Kolmannessa kattilassa siis porkkanat kuorittuina ja pätkittyinä.</div><br /><div>Lounaaksi oli sitten pyttipannu kinkusta: keitettyä ja kuumana kuorittua perunaa pilkottuna, sekaan puolikas sipuli pieneksi pilkottuna ja sitten vielä suolakurkkua ja lopuksi kinkku pilkottuna niin, että melkein hävisi perunoiden väleihin. Paistetaan pannussa, lisätään suolaa, kun kinkku ei kovinkaan suolainen. Sitten lisukkeena oli keitettyjä porkkanoita ja jälkiruokana vielä riisipuuroa, jonka olin maidon ja kerman kanssa keittänyt vesihaudekattilassa. </div><br /><div>Lounaan jälkeen olikin sitten laatikon ja perunasalaatin valmistus. Puuro sai vielä mennä vesihauteelleen kypsymään: lounaallakin se oli syötävää, mutta maidon lisäys ja jatkokypsytys olisi paikallaan sellaisen oikean samettisen riisipuuron saamiseksi. </div><br /><div>Perunasalaattia varten kuoriin kipollisen perunoita, pilkoin sormenpään kokoisiksi paloiksi, pilkoin sipulinpuolikkaan ja suolakurkkua pienekksi ja valmistin majoneesin. Perunasalaatti on yksi niitä ruokia, missä oma resepti on se ainut oikea, kaupan kermaviilikastikeperunsalaatilla ei ole tämän kanssa mitään tekemistä. Eli majoneesiin yksi munankeltuainen, arviolta sama määrä Aura-sinappia, punaviinietikkaa loraus, sopivasti suolaa (kämmenellä pieni keko), öljyä niin, että tulee sopiva määrä majoneesia. Sekoitetaan sähkövatkaimella ensin keltuainen, sinappi ja etikka, sitten valutetaan öljyä rohkeasti pienenä virtana samalla vatkaten hirmu lujilla kierroksilla pienessä astiassa. Ehkä jopa pari desiä öljyä antaa sopivan määrän, hyvällä munankeltuaisella saa enemmänkin majoneesia halutessaan. Valmis majoneesi vaan sekoitetaan perunoiden sipulien ja kurkkujen joukkon.</div><br /><div>Porkkkanalaatikkoa varten soseutin porkkanat taas sähkövatkaimella, lisäsin kermapurkillisen ja kaksi munaa ja kolmannesta valkuaisen, ja loput keitetyt riisit (ehkä puoli litraa raakaa riisiä keitettynä, ehkä kilo porkkanoita) ja kun seos tuntui aika jäykältä, lisäsin vielä kevytmaitoa ehkä puolisen litraa että taikina oli sopivan juoksevaa. Sitten uuniin 200 C (väännettiin tästä kättä puolison kanssa, olisi laittanut vielä alemmas, vaikka nettiohje antoi aika paljon korkeamman lämpötilan). Laitoin aika paksun kerroksen, kolme senttiä, kokkivuokaan ja lasivuokaan, kuvioin pinnan lusikalla ja pistin pinnalle voinokareet. Saivat olla melko kauan uunissa ja ja antoivat kerrassaan herkullisen tuoksun. </div><br /><div>Kaikki valmiina kevyttä cross kitchen-juhlaa varten uuttavuotta ja joulua sekoittaen. </div><br /><br /><div></div>Eräopashttp://www.blogger.com/profile/10289690595144259543noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-674531681856153530.post-15131307984144174182010-01-01T19:54:00.000+02:002010-01-01T20:22:58.834+02:00Uudenvuodenpäivä 2010 ja ensimmäinen blogisivu<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh06zSQ-e-kFFnrfvfeLllTSFmG4xaPTrP7Bqj8bgpqZ5WUfygLFC4c8mcbWcsR2vzrvzH445SzYjEL_6LYx-l3rtYBkO59qZT7gf_TtphT810vYYOjxtHHw7bXjNe2qehpWpOAIDP3nhHE/s1600-h/PA200044.jpg"><img id="BLOGGER_PHOTO_ID_5421834043263653922" style="FLOAT: left; MARGIN: 0px 10px 10px 0px; WIDTH: 200px; CURSOR: hand; HEIGHT: 266px" alt="" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh06zSQ-e-kFFnrfvfeLllTSFmG4xaPTrP7Bqj8bgpqZ5WUfygLFC4c8mcbWcsR2vzrvzH445SzYjEL_6LYx-l3rtYBkO59qZT7gf_TtphT810vYYOjxtHHw7bXjNe2qehpWpOAIDP3nhHE/s320/PA200044.jpg" border="0" /></a><br /><br /><br />Vaikea aloittaa tätä. Mistä kertoisin? Esittelisinkö itseni? Jo syksyllä ja ehkä kauan ennen sitä olen miettinyt, millaisia asioita haluaisin kertoa, mitä haluaisin jakaa toisten kanssa, mistä keskustella. Nyt kuitenkin ensimmäisen sivun kohdalla tuntuu, että pääni on tyhjä ajatuksista, mutta silti tämä päivä on juuri se, jona tämä on kirjoitettava, alku uudelle vuodelle, mahdollisuus uusien ajatusten toteuttamiselle.<br /><br />En aio esitellä itseäni, mutta en myöskään salaile. Ystävät ja sukulaiset tunnistavat minut kyllä ja jotkut jopa tuosta kuvasta. Senkin takia se on siinä, vaikka vuodenaika on tuolle kuvalle väärä. Sama reppu käy kesät talvet, mutta Vaskijärvi on nyt jäässä ja lumen peitossa.<br /><br />Tuo reppu kuvaa minulle myös kaikkea sitä, mistä haluan kirjoittaa: luontoa, historiaa ja selviytymistä. Sen takia se on tuossa.<br /><br />Siis hyvää uutta vuotta 2010 kaikille niille, jotka tämän löytävät.Eräopashttp://www.blogger.com/profile/10289690595144259543noreply@blogger.com0