Elämä alkaa taas palautua pitkien juhlaviikkojen jäljiltä. Jotenkin tuli sellainen olo, että voisi puuhastella keittiössä perinneherkkujen parissa, vaikka varsinainen juhlapäivä ei olekaan. Varsinkin porkkanalaatikkoa olin jäänyt kaipaamaan joulusta ja uuteenvuoteen yleensä liittyy perunasalaatti, jota sitäkään en vielä ollut saanut. Niinpä laitoin kattilat tulelle.
Kinkkua oli tarttunut mukaan ja tarmokkaasta syömisestä huolimatta sitä oli vielä ehkä puolen kilon (tai vähän isompi) kimpale jääkaapissa odottamassa kohtaloaan. Niinpä pyttipannu oli ihan ehdoton ajatus pääruuaksi ja siihen tarvitaan tietenkin perunoita. Iso kattilallinen kiehumaan niin saa perunasalaatinkin ja sitten loppujen lopuksi muutamia perunoita meni vielä jääkaappiin odottamaan pääsyä huomisiin jauhelihapihveihin, vaikka niihin kyllä olisi ollut perunamuusijauhetta kaapissa.
Toiseen kattilaan menikin sitten riisit kiehumaan, eli loput puuroriisit, seitsemän desilitraa. Niistä tulisi puuro ja porkkanalaatikon täyteaine. Tällä tavalla joulun jälkeen ei kuitenkaan osannut enää olla niin tarkka kaikista yksityiskohdista ja riisit meni kiehumaan ihan vaan suolaveteen eikä oikeaoppisesti porkkanoiden keitinveteen. Porkkanatkin perkasin valmiiksi ennen keittämistä enkä kuorinut kuumana niinkuin hyvien tapojen mukaisesti olisi oikein ollut. Kolmannessa kattilassa siis porkkanat kuorittuina ja pätkittyinä.
Lounaaksi oli sitten pyttipannu kinkusta: keitettyä ja kuumana kuorittua perunaa pilkottuna, sekaan puolikas sipuli pieneksi pilkottuna ja sitten vielä suolakurkkua ja lopuksi kinkku pilkottuna niin, että melkein hävisi perunoiden väleihin. Paistetaan pannussa, lisätään suolaa, kun kinkku ei kovinkaan suolainen. Sitten lisukkeena oli keitettyjä porkkanoita ja jälkiruokana vielä riisipuuroa, jonka olin maidon ja kerman kanssa keittänyt vesihaudekattilassa.
Lounaan jälkeen olikin sitten laatikon ja perunasalaatin valmistus. Puuro sai vielä mennä vesihauteelleen kypsymään: lounaallakin se oli syötävää, mutta maidon lisäys ja jatkokypsytys olisi paikallaan sellaisen oikean samettisen riisipuuron saamiseksi.
Perunasalaattia varten kuoriin kipollisen perunoita, pilkoin sormenpään kokoisiksi paloiksi, pilkoin sipulinpuolikkaan ja suolakurkkua pienekksi ja valmistin majoneesin. Perunasalaatti on yksi niitä ruokia, missä oma resepti on se ainut oikea, kaupan kermaviilikastikeperunsalaatilla ei ole tämän kanssa mitään tekemistä. Eli majoneesiin yksi munankeltuainen, arviolta sama määrä Aura-sinappia, punaviinietikkaa loraus, sopivasti suolaa (kämmenellä pieni keko), öljyä niin, että tulee sopiva määrä majoneesia. Sekoitetaan sähkövatkaimella ensin keltuainen, sinappi ja etikka, sitten valutetaan öljyä rohkeasti pienenä virtana samalla vatkaten hirmu lujilla kierroksilla pienessä astiassa. Ehkä jopa pari desiä öljyä antaa sopivan määrän, hyvällä munankeltuaisella saa enemmänkin majoneesia halutessaan. Valmis majoneesi vaan sekoitetaan perunoiden sipulien ja kurkkujen joukkon.
Porkkkanalaatikkoa varten soseutin porkkanat taas sähkövatkaimella, lisäsin kermapurkillisen ja kaksi munaa ja kolmannesta valkuaisen, ja loput keitetyt riisit (ehkä puoli litraa raakaa riisiä keitettynä, ehkä kilo porkkanoita) ja kun seos tuntui aika jäykältä, lisäsin vielä kevytmaitoa ehkä puolisen litraa että taikina oli sopivan juoksevaa. Sitten uuniin 200 C (väännettiin tästä kättä puolison kanssa, olisi laittanut vielä alemmas, vaikka nettiohje antoi aika paljon korkeamman lämpötilan). Laitoin aika paksun kerroksen, kolme senttiä, kokkivuokaan ja lasivuokaan, kuvioin pinnan lusikalla ja pistin pinnalle voinokareet. Saivat olla melko kauan uunissa ja ja antoivat kerrassaan herkullisen tuoksun.
Kaikki valmiina kevyttä cross kitchen-juhlaa varten uuttavuotta ja joulua sekoittaen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti