1. Mittakaava: lääninlampurilaitos kuulosti merkittävältä virkamieskunnan osalta, mutta tarkemmin katsottuna Suomessa toimi koko näiden toimiaikana viisi lääninlampuria: Pohjanmaalla Johan David Cneiff, Uudenmaan ja Hämeen läänissä Anders Nathanael Wetterstrahl ja Turun ja Porin läänissä ensin Matthias Samstedt erottamiseensa asti, sitten Pehr Adrian Gadd kunnes hänet nimitettiin professoriksi ja lopulta Carl Barck laitoksen lopettamiseen asti.
2. Yksittäisen henkilön vaikutus: Lääninlampurilaitos syntyi pienenä Jonas Alströmin teollistamispyrkimysten sivujuonteena. Hän perusti vuonna 1724 kuninkaan ja säätyjen tuella kutomalaitoksen Alingsåsin ja sai tämän toiminnan tukemiseksi käyttöönsä läheisen Höjetorpin kuninkaankartanon. Höjetorpiin hän palkkasi aluksi saksalaisen mestarilampurin huolehtimaan ulkolaisten esikuvien mukaisesta rotulammastarhasta ja opettamaan Skaraborgin läänin nuorille lammastaloutta. Tätä hän laajensi ja Höjetorpista muodostui valtakunnallinen koulutuslaitos tuleville lääninlampureille, jotka oppivat siellä edelleen maakunnissa opetettavaksi rotulampaiden kasvatusta, mutta myös hyötykasvien viljelyä. Valtiopäivät lähtivät tukemaan tätä 1739 ja oppilaille taattiin toimeentulo opiskeluajalta ja virka opintojen valmistuttua.
3. Pienetkin jutut kietoutuvat suuriin juttuihin: Jonas Alström oli varsin taitava verkostoituja. Tällä tavalla hän sai vahvan tuen paitsi manufaktuurilleen myös lääninlampurikoulutukselle. Asia ei kuitenkaan edennyt suoraviivaisesti vuoden 1734 valtiopäivillä, kun Arvid Horn ja varovaisuutta korostavat piirit olivat vallassa, mutta lähti lentoon kauppakollegion selvitystyön pohjalta ja hattujen noustua enemmistöön valtiopäivillä 1739. Vastaavasti lääninlampurilaitos oli lakkautuslistalla 1766, kun uudet myssyt ja vapauden tuulet saivat vallan politiikassa.
4. Ilmiöiden vaikuttavuus voi olla vähäinen: Lääninlampurien päätavoite hienovillaisten rotulampaiden kasvatuksen lisäämiseksi eteni takkuisesti. Hienolle villalle ei ollut kysyntää ja talonpoikaisissa käsissä se ei luontunut edes kelvolliseksi kankaaksi. Verka piti pintansa ja siihen kaivattiin kunnollista karkeaa maatiaisvillaa. Toisaalta myös maatiaispässit panivat parastaan ehkäistäkseen rodunjalostuspyrkimyksiä. Niinpä valtaosa paremmistakin laumoista koostui puoliverisistä lampaista, joista jatkoon valikoituivat paremmin sikiävät ja kunnon villaa tekevät uuhet. Eivät onnistuneet pilaamaankaan suomalaista maatiaista.
Vaikuttavuus oli pientä myös kasvinviljelyn puolella. Humalaa osattiin kasvattaa jo entuudestaan eikä lääninlampureilla ollut paljoa annettavaa pellavanviljelyynkään. Peruna ei lyönyt itseään läpi, jos sitä edes yritettiin tarjota, ja toisaalta kohderyhmäkin oli lähinnä säätyläistöä. Tupakanviljely oli lopulta ainoa kestävä uudistus, jonka lääninlampurit Suomeen toivat.
---
Aloitin tästä myös wikipedia-sivun, joka ainakin minua johdatti edelleen hattujen ja myssyjen sekä Gaddin ja Cneiffin sivuille.
https://fi.wikipedia.org/wiki/L%C3%A4%C3%A4ninlampuri
